Tornion kaupungin ensimmäinen palojärjestys hyväksyttiin vuonna 1768 ja sitä uudistettiin 1872. Palojärjestyksessä määrättiin palontorjuntaan liittyvistä velvollisuuksista ja sen mukaan kaikki asukkaat kuuluivat kaupungin palokuntaan. Osallistuminen toimintaan ja varsinkin säännöllisiksi määrättyihin harjoituksiin oli kuitenkin innotonta, mikä saattoi johtaa epäjärjestykseen toiminnassa palopaikalla. Tästä saatiin esimerkki tammikuussa 1891. Tapahtumien seurauksena Tornioon perustettiin Vapaaehtoinen Palokunta, mitä pidetään merkittävänä kehitysaskeleena kaupungin paloturvallisuudelle.
Tammikuun 7. päivänä vuonna 1891 syttyi tulipalo pormestari Yngve Winterin asunnossa. Tulipalossa tuhoutui muun muassa maistraatin ja raastuvankokousten pöytäkirjat vuosilta 1888-1889. Tätä tapahtumaa pidetään sysäyksenä Tornion VPK:n perustamiselle. Vielä saman kuun lopulla kokoontui raatihuoneelle joukko torniolaisia miehiä keskustelemaan ja päättämään vapaaehtoisen palokunnan perustamisesta.
Tornion Vapaaehtoisen Palokunnan perustava kokous pidettiin tammikuun viimeisenä päivänä 1891. Maaliskuussa pidetyssä toisessa kokouksessa hyväksytiin palokunnalle säännöt. Oulun läänin kuvernööri vahvisti palokunnan ohjesäännön 18. heinäkuuta 1891. Näin tuli laillistetuksi Lapin alueen vanhimman VPK:n perustaminen.
Joulukuussa vuonna 1901 VPK osti tontin Wenäläiseltä sotilaskirkolta omaa toimitaloa varten. Rakentaminen alkoi vuoden 1902 alussa ja talo valmistui vielä samana vuonna. Oma toimitalo vihittiin käyttöön 13. päivänä joulukuuta 1902. Talon myötä toiminta vilkastui ja monipuolistui. Palokunnan yhteydessä toimi muun muassa torvisoittokunta sekä näyttämöseura. Vuonna 1924 tiloissa aloitti myös elokuvateatteri.
VPK:n kalusto alkoi kehittyä 1920-luvulla. Vuonna 1924 hankitttiin 250 litran vesisäiliöllä varustettu tynnyriruisku, vuonna 1925 palopostiajoneuvo varusteineen, 1928 moottriruisku rattaineen. 1930-luvulle tultaessa hankittiin käytetty kuorma-auto, joka talkoovoimin kunnostettiin paloautoksi.
Vuonna 1934 säädettiin uusi palolaki, jonka säännöksien täyttämiseksi Tornion kaupunki teki sopimuksen VPK:n kanssa kaupungin palotoimen hoitamisesta. VPK hoiti kaupungin vakinaisen palotoimen virkaa vuoden 1973 kuntaliitokseen asti. jolloin perustettiin kaupungin oma vakituinen palokunta, joka aloitti toimintansa VPK:n tiloissa. Uuden palokunnan vähäisen miehistön vuoksi kaupunki jatkoi kuitenkin myös sammutussopimusta VPK:n kanssa.
Lokakuussa 1938 perustettiin VPK:n poikaosasto. Poikaosaston nimi muutettiin myöhemmin nuoriso-osastoksi.
VPK:n talo koki 1950-luvulla suuria muutos- ja korjaustöitä. Vesikatto uusittiin, lämmitysjärjestelmä uusittiin ja letkutorni rakennettiin. Myös elokuvateatteriin toteutettiin täydellinen remontti, jonka myötä rakennuksen julkisivu koki muutoksia uusine sisäänkäynteineen. Vuonna 1956 aloitti virassaa päätoiminen palopäällikkö. Vuonna 1958 Tornion VPK sai uuden paloauton käyttöönsä ja samana vuonna kaupunki otti vastatakseen kaluston huollosta.
VPK:n naisosasto perustettiin tammikuun lopussa vuonna 1961. Naisosaston toiminta lähti heti vilkkaasti käyntiin ja sillä oli pitkään merkittävä rooli muun muassa VPK:n varainhankinnassa.
Tornionjoen yli johtava Hannulan silta syttyi tuleen kevättalvella 1962. Sillan kaupungin puoleinen pää sortui ja putosi jäälle. Sammutustyössä mukana ollut VPK:lainen Veikko Kulju menetti henkensä jäätyään romahtavan sillan mukana putoavan paloauton alle. Onnettomuuden jälkeen Tornioon perustettiin kaksi vakinaista palomiehen virkaa ja palokunnan käyttöön hankittiin uusi ajanmukainen paloauto.
1960-luvulla palokunta modernisoitui ja autoistui muun yhteiskunnan mukana. Vuoteen 1970 mennessä oli käytössä käytössä neljä paloautoa ja ambulanssi. Paloletkua oli lähes neljä ja puoli kilometriä. Miesvahvuus oli vuonna 1963 uudistetun palojärjestyksen mukaan yli 40 miestä.
Tornion, Alatornion ja Karungin liittyessä yhteen vuonna 1973 perustettiin kaupungin oma vakituinen palokunta, joka aloitti toimintansa VPK:n tiloissa. Uuden palokunnan vähäisen miehistön vuoksi kaupunki jatkoi sammutussopimusta myös VPK:n kanssa. Suuri muutos tapahtui vuonna 1977, kun kaupungin palokunta muutti omiin tiloihinsa. Monen VPK:laisen siirryttyä vakituisen palokunnan palkkalistoille oli muutoksen jälkeen toiminta hetken aikaa tunnustelevaa ja uutta linjaa hakevaa. Vuosikymmenen loppuun mennessä asemat alkoivat vakiintua ja toiminta mukautui uuteen malliin sammutussopimuksen jatkuessa vakituista palokuntaa avustavana yksikkönä.
Tornion VPK:n historiasta löytyy lisää tietoa muun muassa Tornionlaakson Maakuntamuseosta, sekä teoksista Tornion historia 2-3 (Ilkka Teerijoki) ja Joen ja meren rajakaupunki (Heljala, Seppälä, Elo).
Sivun kuvat: Tornion VPK arkisto, Ilkka Lausas arkisto (siltakuva).